Itselläni ainakin selkeä kehityskohde ratsastuksessa on ollut mielen ja tunteiden hallinta. Ennen turhauduin ja jopa ehkä välillä vähän hermostuin kun joku asia ei sujunut, nyt osaan jäsennellä asian paremmin itselleni ja myös tehdä sen päätöksen että okei, tänään tää asia ei suju niin hyvin kuin toivon, mutta voin jatkaa harjoittelua huomenna. Ennen jäin vaan hinkkaamaan ja hinkkaamaan, ja yleensä se meni vaan huonommaksi 😅
Kilpailuissa olen rakentanut esiintymisjännitykseen ja siihen, että tuntuu ”että kaikki katsoo”, sen verho-tekniikan mieleeni. Eli kun ratsastan radalle, ajattelen mielessäni että suljen verhot radan ympäriltä. Silloin siellä ei ole ketään muuta kuin me, ja mä keskityn vaan siihen tekemiseen. Enkä oikeastikaan näe (tai keskity näkemään) ketä siellä radan ympärillä meitä seuraa.